Päivä on ollut taas vallan mukava, univelka saa pääni särkemään aamusta alkaen. Näköni ei tarkennu kunnolla, Näössäni ei ole oikeasti vikaa, se on tarkastettu äskettäin ja se oli 1,25 kummassakin. Enään siihen ei tarvitse näköjään paljoakaan että näin käy. Mietin että onko kyseessä alkava loppuun palaminen osaltani vai elämän ilon vähyys? Väsymys puhuu kyllä omaa kieltänsä ja ilon puute taas toista.. Tiedä sitten onko kumpaakaan vai onko tämä vain vit*tuksen aihettamaa. Se saa kuitenkin kireäksi ja asiat joita ei saa selvitettyä niin lisää sitä mutta tämä on nyt tätä ja tietenkin toivon että asiat muuttuisivat.
Kävimme tänään H:n & M:n kanssa kävelyllä, pikku M:lla oli kivaa kun hän sai olla papaa eli vapaa. Tyttö tuntuu jaksavan kävellä maratoonin.. kunnes pikkuinen vipsutus alkoi hyytyä ja kärryihin päästyään alkoikin silmä luppasta, mutta silloin saavuimmekin jo koti porstualle. Nyt hän ei ala päikkäreille ja se tietää kärinää jossei häntä huomioida kympillä. Äsken hän pyysi pitsaa ja kun sitä ei ollut niin siitä seurasi itkua.. Karkkia, karkkia särkevällä ärrällä kuuluu vierestä.. :)
Näin nyt mutta lähenpä tuohon soffalle katseleen tarkenenko.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment